Jätkät. Kaikki mysteerit ja ihmetykset kulminoituneena yhteen sanaan. 

Eräs tällä viikolla meillä vierailleista ekskuilijoista on siis tässä hämmentänyt päätäni. Ei hän kyllä ole ottanut yhteyttä, mutta mieltäni jäi askarruttamaan hänen käyttäytymisensä. 

Tykkään olla ihmisten lähellä ja baarissakin päästän jätkät hyvinkin lähituntumaan sen suuremmin häiriintymättä. Varsinkin kun tämän kyseisen tapauksen kanssa tuntui juttu luistavan jo aikaisemmin illalla. Hän veti minua kiinni itseensä tanssiessa ja vähän sivummalle muista jutellessa. Hän hakeutui minun seuraani, väitän siis olevani tällä kertaa viaton! 

Majapaikassa tapaus sitten veti minut sivuun: "Toivon nyt, etten mitenkään nolaa itteeni täysin tai mitään. Sä vaikutat tosi mukavalt tytölt ja varsinki ku meil meni pikkasen kovempaa tuol, mut.... mä seurustelen" Eieiei, ei multa meenannut pudota silmät päästä. Hetken sitten haukoin henkeäni: "Joo ei se mitää! Ja ymmärrän iha täysin, ettei tietenkää tehä mitää enempää" Ja naurua päälle. 

Okei, seurasi hieman vaivautuneempaa hetkeä siinä. He johdattivat minua juomapelien syövereihin ja siinä se juttu taas alkoi luistaa. Siinähä juotii ja juteltii. Tää tapaus sitten päätti, et hän juo kun minä juon ja nukkuu kun minä nukun. Niin minulle sitten kannettiin myös juotavaa. Ja hauskaa oli. Varsinkin meillä kahdella. Suurin osa siitä jutusta lensikin meidän välillä. Jossain vaiheessa se vinkkas mut viereensä istumaan ja oltiin ehkä enemmän kahdestaan kuin niiden kaikkien muitten seurana. Loppujen lopuks nukuin sitten hänen makuupussissaan hänen kanssaan kapealla sohvalla suloisesti lusikassa. Juteltiin siinä sohvallakin kaikenlaista. Hän kertoi, ettei hän koskaan tee tällasta, että ihan outoo miten mun kanssa niin luonnollisesti. Ja vihjasi vähän, että jos ei sitä tyttöä nyt olis niin ehkä jotain mitälie. Mukavahan siinä kainalossa oli olla, en kiellä.

Eikä me tehty mitään oikeasti kiellettyä. Toisaalta, kuten ystäväni asian ilmaisi, tuollainen illan käytännössä kahdestaan viettäminen on melkein intiimimpää, kuin jos olisi hirveässä humalassa pannut. Niin en sitten tiedä, pitäisikö tässä tuntea huonoa omaatuntoa. Jos itse olisin ollut hänen tyttöystävänsä, olisin varmasti loukkaantunut. Mutta toisaalta, tuostahan näki, että jätkä ei ollut valmis kuitenkaan pettämään. 

Ihmissuhteet. Siinä onkin asia, joka on aina hieman turhan suuri mysteeri tälle pienelle mielelle. 

 Opiskelijan elämää, sitä minulla riittää ja siitä saatte kuulla. Ihan pohjustukseksi tulevia tarinoita varten muutamia faktan poikasia.

Olen siis ensimmäisen vuoden opiskelija, jolle ei on harvinaisen haasteellinen sana. Muutin syksyllä väärälle puolelle Suomea kaupunkiin, jota en tuntenut ja josta en tuntenut ketään. Annoin kuulema ensivaikutelman, että vaikutin kiltiltä tytöltä, mutta se haihtui onneksi pikaisesti. Pieni, ujo ja hiljainen olin kuitenkin. Onnekseni päädyin pieneen ja aktiiviseen ainejärjestöön ja sen hyvin aktiiviseen fuksi vuosikurssiin. Ainejärjestöllämme on ihana ja ystävällinen isoveli-ainejärjestö, jonka tapahtumissa me loisimme ja jonka kanssa olemme syystä tai toisesta aina tekemisissä. Todennäköisesti he tulevatkin värittämään tarinoitani suuressa määrin. Kyvyttömyyteni kieltäytyä asioista on johtanut minut mm. ainejärjestömme hallitukseen ja muuten sosiaalinen luonteeni useampiin vauhdikkaisiin tilanteisiin sen myötä. Asian voisi melkein muotoilla, että harvemmin löytyy opiskelijabileitä, joihin en eksyisi. Ei ehkä voittaja strategia, mutta maapallo pyörii ja me sen mukana. 

Tällä viikolla ohjelma oli onneksi melko löysä. Ei niin että se olisi estänyt minua hankkimast itselleni kiirettä useampaan otteeseen. Maanantain tentin jälkeen kävin hajoilemassa orkesterin hajoituksissa. On se aika käsittämätöntä, että aikuiset ihmiset eivät osaa järjestää asioitaan. Kevään suurimpaan keikkaan on kaksi viikkoa aikaa eikä kukaan tiedä mite siellä pitäisi soittaa tai ketä on edes tulossa soittamaan. Motivaatio siis aivan huipussaan. Tiistain orkesterissa sai sentään nauttia soittamisesta, kun orkesteri osasi soittaa ja saatiin jotain aikaiseksikin. Jos noista orkestereista yhdistettäisiin hyvät asiat toiseen, niin tietäisin kummassa soittaisin. Nyt on niin vaikea valita ajan puutteessa kumman jättäisi pois, kun molemmissa on omat huonot puolensa. 

Keskiviikko menikin sitten aivan putkeen. Yliopistolla venähti päivä hieman toivottua pidemmäksi. Seitsemän aikaan pääsin vihdoin polkemaan kotiin. Vallitsevista sää oloista johtuen jouduin ylittämään muutaman valtameren tällä matkalla. Onneksi olin fiksu ja laittanut saappaat jalkaan! Kiireessä jalkojen kasteleminen olisi vain nostanut tunnelmaa. Kauppaan, kotiin, ruokaa, juomaa, naaman maalaus ja juhliin! Illan ideahan oli " Olen tänään nätisti!" ja kuinkas sitten kävikään... Näyttämisen halusta ja tämän isoveli-ainejärjestön kutsutaan sitä nyt vaikka D:ksi, jäsenten yllytyksetä päädyin osallistumaan astettava vähemmän edustaviin kilpailuihin. Ei siinä mitään, useinhan minun tulee otettua suihin kaverilta tanssilattialla (banaania huom!) tai vedettyä sylitanssia kaikkien katsoessa. Or not.. Huipensin sitten illan vielä poistumalla paikalta vieraan miehen kainalossa. Aamulla oli taas ylpeä fiilis kun polki haalarit päällä kotiin ja ihmiset katteli perään. 

Loppuviikko onkin mennyt kiltisti tenttiin lukiessa. Tai ainakin periaatteessa. Alan epäilemään, että minulla on joku keskittymiskyvyn puutostauti, kun iso ihminen eikä jaksa tuntiakaan istua kirjan ääressä. Tässä levottomuudessa viikonloppu onkin tuntunut raastavan pitkältä, enkä malta oottaa että huomenna pääsee taas ihmisten ilmoille. Valitettavasti maanantait ovat luento vapaita ja tarvitsee mennä vasta tenttiin kahdeksi. No ehkä sitä saisi aamulla kerrattua vielä flippaasit ja floppaasit. 

Onneksi olkoon, jos jaksoit lukea tämän ensimmäisen vuodatukseni ihan loppuun asti! Perästä kuuluu ja ensi viikosta tuleekin vauhdikas :D